63. Kun äiti on onnellinen

Voiko kukaan lapsi olla itse aidosti onnellinen, kun tietää, että oma äiti on onneton? En minä. Mutta se, että äiti on onnellinen, oikeasti onnellinen ja tyytyväinen on ihana asia!

62. Kirjastot

Kirjastot ovat upea, ihana keksintö!

61. Oman paikkansa ymmärtäminen työtiimissä

Kuinka usein sitä pureekaan hammasta ja hymyilee väkinäisesti yrittäen olla enemmän, tai paremminkin jotain muuta, kuin onkaan. Katselin kolleegaani, joka järjesteli kirjoja hyllyyn ja tunnustin, että tuo tehtävä ei todellakaan ole vahvuuksiani. Ilman muuta teen sen, mutta pikkutarkka järjesteleminen koettelee kärsivällisyyttäni ja maistuu puulta. Kolleegani hymyili ja sanoi, että juuri tämä järjesteleminen on itseasiassa hänen lempitehtäviään töissä. Sen sijaan hän stressaantuu helpommin asiakaspalvelutilanteissa. Olemme siis molemmat onnellisia siitä, että saamme tehdä töitä omien vastakohtiemme kanssa.

Miten typerää onkaan itsensä mollaaminen sen vuoksi, ettei ole kaikenlainen! 

60. Statistina oleminen

Kokeilimme jotain uutta, mies, vauva ja minä. Olimme statisteja Miss Farkku-Suomi-elokuvassa. (Tytär vietti hauskan iltapäivän ja yön rakkaan Murrensa (isoäidin) luona.  )

Koko päivä irti omasta arjesta, paljon aikaa juttelemiseen, hengailuun - eikä mitään mahdollisuutta tehdä niitä tavallisia juttuja. Ei siivoamista, pyykin pesua, telkkarin katselua, tietokoneen näpyttelyä, etätöitä, kaupassa käyntiä. Lisäksi joku muu päättää, miltä näytämme ja mitä laitamme päällemme ja läsnäolomme ilahduttaa asianomaisia, vaikkemme teekään juuri muuta kuin annamme aikaamme. Vauva hurmasi kaikki ja lähtiessämme vauva sai raikuvat aplodit kuvausporukalta ja muilta statisteilta. Rento meininki - ei suorittamista, ei suurta taidetta, ei egoa. Vaihtelu virkistää.

59. Pukeutuminen hipiksi

Löysimme itsemme tilanteesta, joka selitetään kohdassa 60.
Istuin mieheni ja vauvan kanssa lattialla pukeutuneina hipeiksi, laulaen We shall overcome:ia kymmenien muiden hipeiksi pukeutuneiden tuntemattomien kanssa.

Löysin sen: sisäisen hippini. Hei, nimeni on Terhi ja minä olen hippi. Olen aina ollut hippi ja tulen aina olemaan hippi. Traagista kyllä aikamyrsky heitti minut kauas pois kotiplaneetaltani, väärään aikaan ja väärään paikkaan. Mutta oli ihanaa elää unelmassa vähän aikaa. Ja juro miehenikin oli niin kiltin näköinen virkatussa kukkaliivissään!'
 :)

58. Kun saa päättää itse, minkä nimen antaa lapselleen

 Tänään viranomaiset soittivat ja kertoivat ilouutisen: he ovat hyväksyneet pojalleni sen nimen, jonka me hänelle halusimme antaa. Suomen ensimmäinen Gimli Asterius.

57. Unelma onnesta

Olin juuri käynyt kirjastossa 7-vuotiaan tyttäreni ja 7-kuukatisen poikani kanssa, allekirjoittamassa työsopimuksen. Hankimme samalla tyttärelleni hänen elämänsä ensimmäisen kirjastokortin. Kyllä oli ylpeä hetki saada ikioma kortti! Olin myös tehnyt äitini yritykselle mainoksia kesän ratsastusleireistä, ja nyt kävelimme ilmoitustaululta toiselle levittämässä sanomaamme. Mietin siellä tylsiä krääsähyllyjä mittaillessani, miten satatuhatta euforista suomalaista on kerääntynyt Helsingin kaduille hurmioituneena jääkiekon maailmanmestaruudesta. Kuvittelin, että jos asuisin lähempänä Helsinkiä lähtisin varmasti kaduille minäkin, ihan vain nähdäkseni kansanjuhlan. Puhelin soi. Iloinen siskoni oli juuri lähdössä kaupungille juhlimaan. Oli nähnyt matsin eilen tavalla, jolla olisin itsekin halunnut nähdä: kapakassa iloisissa juhlatunnelmissa. "Olen nyt elänyt Elämää viime viikkojen aikana, ja halusin vain soittaa sinulle ja sanoa, että suosittelen!" "Ai mitä?" "No elämää! Olethan sä aika juntturissa siellä, sut pitää saada ulos enemmän."
Totta. Täällä minä kävelen Kodin Tavaratalossa kun muut kiljuvat ja tanssivat kaduilla. Aika masentavaa. Ajatukseni horjahtavat hetkeksi Puolityhjän Lasin maahan, missä kaikki on kovin harmaata. En ole koskaan pitänyt hauskaa, ajattelen. Silloin kun siihen oli mahdollisuus, kielsin sen itseltäni.  Nyt olen jumissa lasten kanssa ja elämäni onni on hyvin, hyvin pieniä tyytyväisyyden hetkiä. Suurimmaksi osaksi olen onnellinen, kun minulle rakkaat ihmiset iloitsevat jostain heille tärkeästä asiasta. All you need is love. Family is love. What else do you need? Kysyy joku Facebookissa. Totta, vastaan, mutta joskus olisi kiva maustaa sitä elämää hauskanpidolla. Wild and Crazy Fun.

Monta tuntia jälkeenpäin mietin vielä hauskanpitoa. Mikä on hauskaa? Wild and crazy fun? En ole hurmioitunut Leijonien voitosta. Olen pettynyt suomalaisiin idiootteihin, jotka riehuvat ja uhoavat kaduilla, polttavat Ruotsin lippuja ja ilmoittavat hakkaavansa kaikki ulkomaalaiset. Todennäköisesti, jos olisinkin mennyt voitonjuhliin, olisin jälleen kerran kokenut olevani kyvytön tuntemaan iloa. Olisin nähnyt kaiken ja miettinyt, miksen tunne mitään. Osaanko nauttia ollenkaan. Mitä kaipaan, milloin olisin onnellinen, mitä hurmio on minulle?

Mikä saisi minut irtautumaan itsestäni olemaan aito, vapaa, onnellinen, mikä saisi nauramaan? Kerran kalliokiipeily sai minut nauramaan täysin estottomasti, roikuin köysissä jyrkällä seinällä ja nauroin ilman mitään syytä. Olen joskus tuijottanut tuleen ja tuntenut suurta onnellista kaipausta. Olen tanssinut valkoisessa savussa, muiden katseilta suojattuna. Tanssinut omaa tanssiani, en kenenkään muun. Olen joskus saanut yhteyden johonkin ihmiseen, istunut sohvalla, koskettanut hänen kättään ensimmäisen kerran. Jutellut tuntitolkulla ja huomannut, että olen koko elämäni odottanut häntä.

Osaan minäkin olla onnellinen. Minun pitäisi vain löytää sinne jotenkin useammin. Elämä on lyhyt.

Tänään on tapahtunut hienoja asioita, mutta tänään, kun menen sänkyyn ja sammutan valot, minut tekee onnelliseksi se, että tunnen itseäni edes sen verran, että tiedän mikä minut tekisi, ja tekee onnelliseksi. Se ehkä on vastaus ikuiseen kysymykseen: Kuka sinä olet? Vastaus onkin ehkä toinen kysymys: Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Terhi Paukku

dreams about dancing around a fire, together with others. Dancing to celebrate peace, love and unity. Life. When did our culture abandon the true nature of dance? I need to get it back.

56. I'm truly happy that you're happy over a nice goal by Some Guy/Girl

Personally, I don't really care about football or ice hockey. I've even been very annoyed by the fact that the news on TV give so much time to sports every day. Aren't there more important things to talk about?

But  on the other hand, sports might be one of the ways to world peace. People who run around the same field after a leather ball don't kill each other - in general.

For some reason, many people apparently have the need to compete and compare each other,  instead of cooperating and building a better future for us all. It's hard for me to understand, but that's simply because I'm not like that. Maybe it's biological, some people are simply built that way. And one thing I truly believe in is that everyone should have the possibility to happiness and joy in whatever way they want to achieve it - as long as they don't hurt others.

And for us, who aren't as interested in trying to be faster, better and stronger than others, there's for example the arts; music, theater, literature. Or gardening. Or cooking. Or politics. Or gossip. Or hanging with our friends. Or walking in the forest. Or in the city.

I don't have to like you cup of tea, you don't have to like mine. We can still have a great tea party together :)

Peace, Love & Understanding,
Terhi, Self-proclaimed Mis(s) Information 2011

55. Kaunis "Ennen"-kuva

Kovin pitkälle sitä onnistuu uskottelemaan itselleen että hiljaa hyvä tulee, kyllä tämä tästä, teen sen sitten joskus elämäntaparemontilla, enkä sorru noihin ärsyttäviin muotidieetteihin. Mutta sitten yhtäkkiä tulee se salama kirkkaalta taivaalta ja päätän tehdä sen nyt heti.

(En itsesäälin tai itseinhon kourissa, päinvastoin. Näin itsestäni kuvan, ja olen mielestäni kaunis juuri tällaisenakin. Mutta kaunis Joku Toinen, en tunnista itseäni. Ja se, että kolmikymppisenä joka aamu sattuu joka paikkaan ja lasten kantaminen ja heidän kanssaan leikkiminen on niin raskasta, että istahdan mieluummin kiikkutuoliin aivan liian tutuin sanoin "Kulta rakas ei nyt. Äitiä vähän väsyttää.)

Ja kun sen aloittaa, se ei olekaan vaikeaa, vaan joka aamu paino on pudonnut eilisestä. Sitä juhliakseni laitan tähän röyhkeästi sen "Ennen" -kuvan. "Jälkeen"tulee sitten joskus kun siltä tuntuu. :)

54. Kevätpuuhat

Keväällä kaivetaan esiin pyörät, grilli, kukkaruukut, kukansiemenet. Talven pölyt on pestävä pois. Ja sekös vasta on ihanaa!

53. Pyykin ripustaminen ulos kuivumaan

Värikkäät kankaat, pyykkinaru, auringonpaiste, lempeä tuuli. Rauhallinen toistuva liike. Lapsen silmin näkee miten kaunista pyykin ripustaminen on.

52. Hyvä kuva

Sain äitienpäivälahjaksi studiovalaistuskurssin (hyvä syy olla onnellinen). Pääsin siellä lopulta vähän leikkimään ja kokeilemaankin (toinen syy) ja kuinka ollakaan, samalle kurssille osui nainen, joka oli juuri oikeanlainen malli visiooni (kolmas syy) ja joka omisti vielä koristemiekan (neljäs syy)! Tästä lähti sitten idea valaistukseen ja koko kuvaan (inspiraatio se vasta hyvä syy onkin).

Onnistunut valokuva, erityisesti itseotettu sellainen kyllä onnellistaa ihmisen.

51. Pikku mokat uusia juttuja opetellessa

Gimli syö itse: Nam! ... Nam?

50. Eka kohtaaminen lehmän kanssa

49. Miracle of our short life

The true miracle of life is that it chooses itself, creates itself without effort. Just lean back and do nothing, enjoy the ride if you wish, or don't - the pain will come and go anyway, life will happen regardless of my wish to deserve, amaze, or simply run away from it all. And soon it'll be over. We'll all go back to our normal state - being dead. -That's my little thought this evening. What's yours?

48. Härkää sarvista

Kun on vältellyt jonkin asian hoitamista, puhelun soittamista tms, ja sitten vihdoinkin vain ottaa sen puhelimen käteen ja hoitaa asian. Ei ollut vaikeaa eikä pelottavaa eikä raskasta. Ei ainakaan yhtä raskasta kuin asian vältteleminen kuukausitolkulla.

47. Kun onnistuu olemaan avuksi

Ja aivan erityisesti kun se apu on itse antamani neuvo, jota neuvottava kerrankin päättää jopa kokeilla ja SE TOIMII!
 Ja toimiminen tarkoittaa sitä, että kaikilla asianomaisilla on parempi mieli.

46. Rock Band -ilta

Pitää päästä pakoon kotonatylsistymistä Gimli-vauvelin kanssa. What to do, what to do... No Kivenlahteen pikkusiskolaan mikrofoniin joikhaamaan. Vaikka ääni on ihan silppuna loppuillasta ja idoliunelmat jälleen kerran elämän realiteettien murskaamia, on nämä kuitenkin niitä iltoja, joista saa olla onnellinen.

Ei olisi onnistunut jos olisin asunut vaikka siellä Ruotsissa vielä. Nimittäin.
Ai niin. Jäin sitten vielä yhdeksi lisäyöksi kaupanpäälle.
Ja ukkokin ehti kaivata. :)

45. Iloinen aamuvieras

Siskoni tuli myöhään illalla käymään ja huomasimme, että tyttäreni oli kovasti tätinsä tarpeessa. Eeva paijasi siskontytärtään kauan ja suostui jopa jäämään yöksi. Aamulla heräsin iloisiin ääniin alakerrassa. Enpä muista milloin lapseni olisi ollut näin onnellinen aamutouhuissaan, rallattelee siellä jöröjukka-rockia ja saa aamupalaa, samalla kun voin itse rauhassa hoitaa vauvan ja käyttää koiran aamupissalla.

44. Hyvästit

Kissamme Miska Piska sairastui  lauantai-aamuna. Nyt maanantai-iltana tajusin, että sairastuminen oli vakavaa ja valvoin yöllä sittenkin toivoen, että kissamme tervehtyisi yön aikana niin paljon, että eläinlääkärille soittelu tänä iltana osoittautuisi turhaksi.
Yöllä kuitenkin kuulin alakerrasta kissan voihkaisun ja tiesin, että toivo oli turhaa. Viimeiset tunnit vietin kissani kanssa, kiedoin sen filttiin ja silitin sitä, yritin vielä tarjota sille hunajavettä viimeiseen janoon, tippa kerrallaan.

Vaikka muuten olinkin välttänyt kissaan koskemista viimeiset vuorokaudet, jotten olisi lisännyt sen tuskaa, otin sen lopulta syliini kun tajusin, että nyt alkaa olla aika. Vaikka Miskaan sattuikin vielä muutaman kerran, se tuntui kuitenkin tyytyväiseltä päästessään syliini. Tuntui, että jos se vain olisi jaksanut, se olisi kehrännyt vielä viimeisen kerran. Miska lähti hiljaa hiipuen pois.

Olen onnellinen siitä, että sain jättää hyvästit rakkaalle kissalleni ja olla sen kanssa sen viimeisinä hetkinä sen sijaan, että olisin löytänyt sen vasta aamulla.

Rakas Miska Piska, pönttö kissa.

43. Kauppareissu äidin kanssa

Äiti vei tukkuun, automatkan aikana parannettiin maailmaa ja tukussa äiti osti lapselleen kassikaupalla ruokaa! Nyt puretaan kassit ja olo on kuin jouluaattona!

42. Nirvanasta tykkäävä vauva

Molemmilla lapsillani on loistava musiikkimaku. Taas kerran vauva oli rauhaton ja huuteli ja ähisi ja rääkyi eikä suostunut millään rauhoittumaan saatikaan viihtymään yksikseen sängyllä edes sen vertaa, että olisin päässyt vessaan. Laitoin sitten taas Nirvanaa cd-soittimeen, ja kun Smells Like Teen Spiritin ensimmäiset tahdit rävähtävät kaiuttimista, vauva hiljenee ja kuuntelee tyytyväisenä Kurt Cobainin rauhoittavaa kähinää.
Enkä kuvittele tätä, olemme yrittäneet kokeilla muunkinlaista musiikkia. Meidän vauvaan ei tehoa mikään niinkuin Nirvana.



Eikä siinä vielä kaikki - Huomasin myös tyttäreni pitävän Nirvanasta puolisen vuotta sitten. Yritin "rangaista" häntä vitkastelusta vaihtamalla lasten-cd:n Nirvanaan sanoen, että kun vaatteet on päällä ja huone siivottu, voidaan taas laittaa lastenmusiikkia. Tyttö vain innostui uudesta musiikista ja halusi lisää rangaistusta :)

Ihana, kun äidin lempimusa uppoaa lapsiinkin!

41. Lettujen paistaminen pöydässä

Letut on tylsä ruoka, kun joku joutuu hikoilemaan lieden ääressä samalla kun muut viettävät lettukestejä. Meilläpä onkin joululahjaksi saatu sähköinen paistinpannu, jonka avulla letunpaistajakin voi istua lettukekkeripöydässä syömässä. Ei tarvitse uhrautua enää.

Päivän letut: 
Ruisjauhovaniljasokeri-lettutaikinasta paistetut letut 
+ päälle sitruunamehua ja sokeria

Tässä tuntuu menevän kauan, ennenkuin kyllästytään torstaiperinteeseen. Hernesoppaa ja lettujakin voi tehdä niin monella tapaa.

40. Kirjastot

Ihan mahtavaa! Kaikki on ilmaista, ota, käytä ja palauta! Ei voi olla totta! Ai että tuhansia vuosia vanha keksintö? Jaa....

39. Kun ruoka maittaa

Tein riisiä ja sambal oelek-valkosipulilla maustettua kana-tomaattikastiketta ja tyttäreni söi, pyysi lisää, söi taas ja poimi loput riisit suuhunsa sormillaan! Jes!

38. Lankeaminen

Vaikka raha-asiat ovat aivan täysin rempallaan, päätimme sittenkin mennä ulos syömään kun ihana siskoni tarjoutui lapsenvahdiksi ja käski meidät tekemään jotain kivaa yhdessä miehen kanssa. Itse olin sitä mieltä, että jopa hampurilainen ilman lapsia tuntuisi luksukselta, mutta päädyimme sittenkin erääseen vanhaan lempiravintolaani, Villa Thaihin. Villa Thaissa olen aikoinaan syönyt perheeni kanssa ja olimme aivan onnemme kukkuloilla ihanasta ruoasta ja tunnelmasta jo silloin, yli 10 vuotta sitten... Palaaminen paikkaan, josta on hyviä muistoja, tekee ihmisen onnelliseksi.

Kävi tuuri, ja saimme istua ihanille lattiapaikoille ilman pöytävarausta sillä ehdolla, että olemme valmiita ennen kello  kahdeksaa, joka oli muutenkin suunniteltu illanpäätösaika. Alle 4 kk- vauvaa ei mielellään jätä kovin pitkäksi aikaa vauvavahdin hermoja raastamaan. Mieskin ihastui paikkaan, mataliin pöytiin ja ruokaan. Mikä myös tekee minut onnelliseksi.

Palatessamme siskoni kämpille huomasimme KotiPizzan kohdalla, että yllättäen herkullisen thairuoan jälkeen teki vielä mieli pizzaa. Melkein vastustimme kiusausta, mutta sitten päätimme olla vastustamatta. 

Mae Westin sanoin: "Too much of a good thing can be wonderful".

1. Lankeaminen
2. Ulkona syöminen
3. Palaaminen paikkaan, josta on hyviä muistoja
4. Hyvä tuuri
5. Lattialla istuminen ravintolassa
6. Kun rakas ihastuu sinun lempijuttuihisi
7. Pizzan tilaaminen ihanan ravintolaillan jälkeen
8. Lapsenvahti, jota lapset rakastavat niin etteivät koskaan haluaisi sieltä pois
9. Kun samainen lapsenvahti ottaa mielellään lapset toistekin hoitoon
10. Asioista, erityisesti suhdetta raastavista asioista, puhuminen rehellisesti oman partnerin kanssa kynttiläillallisella

Olipas, olipas todella ihana ilta.

37. Väärät hälytykset ja toipuvat toipilaat

Kaikki ne kerrat, kun on pelännyt menettävänsä jonkun rakkaansa tai kun jonkun terveydentila tuntuu romahtaneen ihan kunnolla - ja sitten saakin tietää, että kaikki on kunnossa tai ainakin korjattavissa.

36. Positiiviset väliraportit lapsenvahdeilta

Ihanat lapsenvahdit ovat todellinen syy onneen tässä elämässä. Sen sijaan, että pitäisi potea huonoa omatuntoa kun kerrankin lähtee aikuisten kesken illanviettoon, voi tuntea olevansa entistäkin parempi vanhempi, kun tietää että lasten mielestä on ihana päästä yökylään. Tai no, vauvalla ei juuri taida olla mielipidettä, mutta vauvan suhteen olen aivan erityisen onnellinen siitä, että siskoni oli suorastaan innoissaan ottamassa vastaan siskonpoikaansa hoitoon.

Sitten onnellisuutta lisää se, että kun vähän kuitenkin huolettaa, voi vilkaista kesken illanvieton kännykkää ja lukea rauhoittavia viestejä:

7-vuotiaan lapsenvahdilta: 
Täällä kaikki nukkuu. Tytöt samassa huoneessa. Hyvin on mennyt ilta. Nähty lehmiäkin :)

Vauvanvahdilta (rakkaalta siskoltani): 

1. Ekat nokoset menossa. Vähän jaksoissa mutta tuhinaakin tulee.
2. Täällä nukutaan edelleen
3. Tuh tuh, ihan tylsä vauva

Ja niin edelleen... Ilta meni hienosti ja vaikka tulimmekin vauvaa hakemaan hieman myöhemmin kuin oltiin suunniteltu, vastassa oli väsynyt mutta positiivinen vauvanvahti, joka esitteli hienoa vauvan riippumattoa (jalkojen välissä heiluteltavaa vilttiä, jossa vauva), johon vauveli oli ihanasti nukahtanut.

35. Lucky People Centre International

 Meidän kulttuuriimme kuuluu oman ja muiden ilon ja onnen rajoittaminen. Puuteroidut porvarisperuukit päässä ja huulet nyrpeässä supussa katselemme paheksuen niitä yksinkertaisia, onnellisia ja hulluja, jotka eivät elä muiden katseille.
Onneksi maailma on täynnä myös rohkeita, ajattelevia, kauniita ja hulluja ihmisiä. Kun oma minä alkaa hukkua liiaksi neuroottisen sivistyksemme alle, voi aina istua kuuntelemaan maailman ääniä, kuten ehkä maailman parhaassa dokumenttielokuvassa:  Lucky People Centre International

34. Moulin rouge-ilta

Moulin Rouge on kyllä yksi ehdottomista lempileffoistani. Päätettiin katsoa tänään ja virittäytyä jo etukäteen lauantain burleskibileiden tunnelmaan. Vaikken koskaan ole pitänyt musikaaleista, tämä latoo kaikki musikaalien kliseet ja avut niin tiukkaan pinoon, että kyynisempikin tapaus haukkoo henkeään ja pidättelee henkeään kun rakastavaisten kohtalo sinetöidään. Spectacular, spectacular!

33. Hyvin mennyt ekakerta

Tänään ekakerta "utlandskorrena" P4 Radio Malmöhusin DangDang-ohjelmassa. Oli hauskaa ja kehittävää keksiä sopivan viihdyttäviä "suur-uutisia" ruotsalaisillekin jakaa. Kaikki ekat kerrat on syitä olla onnellinen, mutta erityisesti ilahduttaa, kun se ekakerta ei ole edes traumaattinen kokemus. :)



Kuuntele Dang Dang,( 2.2 klo 17-17.30 )

32. Pierevä koira

Pierumasiina Uuno uimarannalla

Varsinkin silloin, kun haju on niin kamala, että on pakko siirtyä makuuhuoneesta toiseen huoneeseen kunnes haju hälvenee. Sillä aikaa voi vaikka kirjoitella blogia ja olla onnellinen siitä, että se koira on niin ihana ja suloinen ja niin autuaan tietämätön siitä, että sen pierut haisevat infernaalisilta.

31. Nenän laittaminen omaan kainaloon

Oman hajun tarkistaminen, onko kaikki hyvin? Suurieleisesti ja tyylillä. Tulos kannattaa myös kuitata selkein ilmein.

30. Vieressä nukkuva lapsi.

Oman lapsen jalkaa on ihana koskettaa ennen nukahtamista. Rauhoittaa paremmin kuin mitkään lääkkeet, vaikka se sama jalka vähän potkisikin yön aikana.

29. Omassa huoneessaan nukkuva lapsi

Tytär haluaa yllättäen nukahtaa omaan sänkyynsä, vaikka jo kuvittelin hänen nukkuvan vanhempiensa huoneessa 13-vuotiaaksi asti.

28. Ystävän käynti

Erityisesti onnellistaa se, kun on ystävä, joka tulee päiväksi Inkooseen Turusta junalla.

27. Torstain hernesoppa ja letut

Perinteissä on sitä jotain. Hernesoppakin uppoaa kummasti, kun tietää että palkinnoksi saa lettuja, pannukakkuja tai vohveleita. Mutta vielä paremmaksi kaiken tekee nimenomaan se, että hernesoppaa ja lettuja syödään juuri torstaina eikä minä tahansa päivänä.

26. Sairaalakäynti lapsen kanssa

7 -vuotiaan tytön mielestä on jännittävää käydä sairaalassa katsomassa leikkauksesta toipuvaa isoäitiä. On ihana kiivetä sairaalasänkyyn juttelemaan, katsomaan kaikkia letkuja ja koneita ja käydä kaiken kukkuraksi vielä sairaalan kahvilassa juomassa kuumaa kaakaota ja syömässä Dumlen jälkiruoaksi.

25. Ääneen lukeva mies

Varsinkin, kun mies suostuu jopa mielellään lukemaan genusteoreettisia/feministisiä/sukupuolentutkimuskirjallisuutta - rakkaalla lapsella on monta nimeä.

24. Kirpparin kirjaosasto

Ihanaa käydä hamstraamassa 1-5 euron kirjoja ja täyttää kirjahyllyt kaikella ihanalla klassikoista selfhelp-roskakirjallisuuteen.

23. Uudet alut

Erityisesti oman miehen kanssa täytyy saada uusi alku aina vähän väliä. Ja Saharaankin voisi mennä vaeltamaan ihan vain kokeakseen keitaan löytymisen onnen.

22. Harvahampainen hymy

Nyt erityisesti 7-vuotiaan tyttären, etumaitohammas irtosi vihdoin viikkojen heiluttelun ja ronkkimisen jälkeen. Taika nukkui koko yön hammas kädessään, mutta sitten aamulla hammaskeijunryökäle kävikin nyysimässä sen.

21. Kun muut aikuiset rakastavat sinun lapsiasi

Siskoni on kutsunut tyttäreni yökylään ja tyttäreni on siitä ikionnellinen ja nukkumaan mennessään ilmoittaa leveästi hymyillen, että tädille meneminen jännittää.

20. Mediavapaa päivä

Kun telkkari ja tietokone kielletään ja se automaattisesti johtaa siihen, että tehdään elävässä elämässä asioita, mennään ajoissa sänkyyn, luetaan kirjaa ja jutellaan kauan pimeässä.

19. Sairaanhoito Suomessa

...ja tänään erityisesti se, että äiti soitti sairaalasta leikkauksen jälkeen. Suomessa pidetään itsestään selvänä, että leikkauksen jälkeen ollaan entistä ehommassa kunnossa, mutta monessa muussa maassa asiat olisivat toisin, jos yleensä leikkaukseen pääsee kun sitä tarvitsee.

18. Hyväksytty lopputyö

...Ja erityisesti, kun lopputyötä luonnehditaan sanoin "fantastisk, befriande, intressant, irriterande, problematisk, brilliant". 

Erityisesti ilahduttaa se, että kuvaaviin sanoihin mahtuu kombinaatio vapauttava/ärsyttävä.

Kritiikkikin tekee onnelliseksi, koska tiedän kehittyneeni ja onnistun ensi kerralla vielä paremmin. Oikeasti. Olen tänään tyytyväisonnellinen.

 -------------------------------------------------------------------

Bedöming av Terhi Paukku

Betyg: VG/B

Examinator: Margareta Melin, FD

Medbedömare: Dennis Augustsson, Filmare, Mediepedagog

Komplettering godkänd 21 januari 2011

Bedömning av integration: VG+

Mycket god integration! Båda delarna av examensprojektet är sammanflätade på ett exemplariskt sätt. Terhi har använt sig av sin gestaltning som en tydlig metod: både konstnärlig och vetenskaplig. Konstnärlig forskning! Mycket bra!

Bedömning av uppsats: G+

En fantastisk, befriande, intressant, irriterande, problematisk, brilliant uppsats, som faktiskt inte är en uppsats, utan en sorts essä. Är det over and out, underkänt då? Nej!

För att ta det positiva först, och det är mycket. Terhi har arbetat utifrån både en tes och frågeställningar. Dessa är mycket tydliga och hon problematiserar dessa på ett föredömligt sätt. Det finns en tydlig teoretisk ram till dessa problemställningar. De är undersökta utifrån etablerade metoder, men metoder som också experimenteras med. Intressant, givande och kunde vara problematiskt, om inte Terhi hade problematiserat och självkritiskt diskuterat dessa genomgående. Mycket bra! Vidare har Terhi analyserat sitt forskningsmaterial, och kommit fram till intressanta resultat, som hon också självkritiskt och kritiskt granskar. Dessa är beskrivna väl och på ett medryckande, intressant sätt, som får läsaren att tänka till och tycka till. Det bästa med texten är den höga grad av självreflexivitet, kritisk granskning och innovativitet som utgör grunden för arbetet. Och också dess form. Att uppsatsen är mer essaistisk i sin karaktär ser jag inte som problematiskt alls, utan som en utvidgning, tänjning av den akademiska genren. Att dessutom alla delar som ska finnas med också faktiskt finns med, borgar för att också andra, mer traditionella forskare, bör se textens kvalitet.

Men det finns en hel del problem. Åsa Ståhl, handledaren, skriver:

Hon har varit öppen för sin egen process, men på vägen tappat bort att hon inte är ensam om att ha tänkt. Glömmer luta sig mot andra genom referenser. Kanske kämpar hon med ramarna så till den milda grad att hon inte ser att somliga andra också gör det.

Detta sammanfattar mycket väl den brist på referenser, samt bristfälliga teoretiska och metodologiska diskussioner. Ett annat problem är att Terhi blir lite mycket Terhi ibland, och släpper tyglarna för mycket. Argument blir tyckande på några ställen, och det är inte så snyggt.

Vetenskapligt hantverk	Arbetet uppvisar en av studenten tydlig och medveten utveckling av den ursprungliga problemställningen och studenten lyckas motivera denna på ett bra sätt, både med inomvetenskapliga och utomvetenskapliga kriterier	VG+
	I arbetet finns en teoretisk ansats, och studenten använder sig av teoretiska texter (vetenskapsteoretiska och tillämpade) och tidigare forskning för att belysa sitt syfte	G
	I arbetet har etablerade metoder använts mycket väl och genererat ett trovärdigt forskningsmaterial som använts väl för att besvara frågeställningarna	VG
	I arbetet finns metodologiska reflektioner kring kopplingen mellan teori och metod	G
	I arbetet finns en analys av det empiriska materialet och tolkningar är gjorda som säger något utöver det manifesta materialet	VG
	Arbetets delar (syfte, teori, metodologi, analys) har mycket väl syntetiserats och de berikar varandra i hög grad samt hänger tydligt ihop	VG
	Arbetet är mycket läsbar ett mycket gott språk	VG
	Arbetet är mycket läsbar med tydlig, genomtänkt och läsvänlig layout.	VG
Analytisk reflektion	Arbetet är självständigt, personligt, originellt och kreativt utfört.	VG
	Arbetet uppvisar, och är genomfört med, en reflexivitet gällande de egna teoretiska och metodologiska valen i förhållande till problemställningen/idén.	VG
	Arbetet uppvisar, och är genomfört med reflexivitet gällande den egna positionen som forskare i den vetenskapliga processen.	VG

Bedömning av gestaltning: VG

Theris film är en kreativ behandling, kritik och problematisering av både problemområde och filmen som retorisk berättarteknik. Filmens process och resultat är både en kunskapsgenererande metod och ett argumentativt resultat. Här visar Terhi på styrkan att arbeta med en gestaltande metod. Filmens tekniska och estetiska kvalité har en del att önska i förhållande till den genre hon arbetar med men det tar inte udden av resultatet. Filmen blir en tydlig kommentar till hur normer representeras och hur en films anspråk på autenticitet kan problematiseras. I sin analys är hon väldigt reflexiv och analyserar sin process på ett föredömligt sätt men saknar en teoretisk botten för sina argument. Hennes film är inte en etnografisk film utan en gestaltande dokumentärfilm med tydliga argument och anspråk. Arbetet tangerar en viktig diskussion om den dokumentära och etnografiska genrens anspråk men Terhi diskuterar detta uteslutande utifrån egna erfarenheter vilket gör analysen tunn. Jag saknar en djupare diskussion kring filmens diskurs och teori. Jag saknar ett tydligt förhållningssätt mellan video som empiri och resultat – en problematisering av den etnografiska metoden.

Bedömningsområde 1: Koppling till problemformulering/idé
VG	Arbetet uppvisar en tydlig och medveten utveckling av den ursprungliga problemställningen/idén
Bedömningsområde 2: Kommunikativ självständighet
G	Arbetet uppvisar en tillfredsställande grad av kommunikativ självständighet.
Bedömningsområde 3: Teoretiska och konstnärliga referenser
G	Konstnärliga och teoretiska referenser är inarbetade i process och slutresultat
Bedömningsområde 4: Reflexivitet och analys av estetiska och tekniska val i förhållande till problemformulering/idé
VG	Arbetet uppvisar en hög grad av reflexivitet kring estetiska och tekniska val i förhållande till problemformulering/idé.
Bedömningsområde 5: Kreativitet, originalitet och innovation Bedömningsområdet har inget för kursen formulerat mål, men visar på hur väl studenten lyckats i genomförandet av sin gestaltning.
VG	Arbetet är innovativt, originellt och kreativt utfört.

17. Vapaan maan kansalaisuus

J. Karjalaisen sanoin: 

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan mä saan mitä haluan mä voin.

Harvoin sitä muistaa miten onnellinen onkaan, kun syntyy maahan jossa ainoat todelliset rajat asettaa itse itselleen. Totta on, että sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen tai jokin muu ominaisuus tai lähtökohta voi vaikeuttaa unelmien toteutumista, mutta vapaassa maassa ei ole todellisia esteitä, vain hidasteita. Ainoa todellinen este on luovuttaminen. Mutta hei, edes luovuttaminen ei ole kiellettyä.

Tehdä ihania lapsia ja antaa niille omien arvojeni mukaisen kasvatuksen, sateenkaarikasvatuksen.

Olla impulsiivinen, näyttää miltä haluan, leikata omat hiukseni vessassa jos siltä tuntuu, pelleillä, mokailla, ahdistua, katua tai olla katumatta.

Tehdä juuri sellaista taidetta kuin haluan, vaikkapa video-installaation sijamuodoista

Rakastaa ketä haluan, sukupuolesta riippumatta, muiden mielipiteistä riippumatta, oli se järkevää tai ei.

Rakastaa itseäni

Opiskella mitä haluan, missä haluan ilman sukupuolirajoituksia

16. Se, että elämä ei ole kilpailu

Syntymässä ja kuolemassa kaikki ovat samalla viivalla. Kaikki muu on väliaikaista.

15. Vihdoinkin oikea vauvannukutusasento

Kun vauva on itkenyt, parkunut ja karjunut tuntitolkulla lohduttomasti, ja yhtäkkiä kahdelta aamuyöstä muistat, että vauva tykkäsi aiemmin päivällä ensimmäistä kertaa elämässään oman äitisi aikoinaan käyttämästä"juna jyskyttää"asennosta (sinä selälläsi, polvet koukussa, vauva mahallaan säärien päällä), kokeilet sitä ja saman tien vauva hiljenee ja minuutin päästä nukahtaa tyytyväisenä.

14. Ruoanlaiton äänet alakerrassa

Nyt on nälkä, mutta alakerrasta kuuluu tirisevän paistinpannun ääni. Taitaa Famo Ingrid siellä paistella lihapullia.

13. Esirukous

Ihana ystäväperhe tarjosi meille eilen illallista. Samalla kun lapset sulattelivat jälkiruokiaan Wii-pelin parissa, me aikuiset juttelimme aikuisten juttuja, myös niistä huolenaiheista. Koska ystävämme ovat uskovaisia, he kysyivät saisivatko rukoilla puolestamme. Vaikka emme itse rukoilekaan emmekä laske itseämme uskovaisiksi, on ystävän rukouksessa aina jotakin erityistä. Se lämmittää mieltä ja tuntuu jollain erityiseltä tavalta vielä konkreettisemmalta kuin pelkkä "välittäminen" ja tuhat kertaa paremmalta kuin sääli, jota harva ystäviltään kaipaa. Ystävän rukous on rakkaudenteko, kuin kirje, halaus tai onnenpotku takapuoleen. Mutta ihan oma juttunsa.

12. Illan istuminen parhaan ystävän kanssa

On ihanaa kun on ystävä, jonka kanssa voi ihan vain rentoutua eikä tarvitse miettiä, miten sanansa asettelee tai miten vaatteet istuu. Lisää siihen vielä litratolkulla teetä tai glögiä :)
Natasha on ehdottomasti aina syy olla onnellinen!

11. Söpöt vauvanvaatteet

Mitäs sitä häpeilemään. Vauvalle on ihana ostaa ja saada söpöjä vaatteita. Tässä Gimlin superihana nallehaalari.

10. Hyvät suhteet sukulaisiin.

Erityistä bonusta edes suht' vaivaton kanssakäynti appivanhempien kanssa. Erittäin hienoa on, kun appivanhempien luona asuminen kokonaisen viikon on jopa mukavaa!

Lisäksi olen kiitollinen jokaisesta kerrasta, kun aikuinen pikkusiskoni haluaa spontaanisti tulla käväisemään meillä tai oikeasti haluaa kutsua tyttäreni yökylään, tai kun avomiehen pikkuveljen avovaimon kanssa on oikeasti kiva istua sohvalla tuijottelemassa toistemme vauvoja.

9. Lapsen onnistuneet synttäribileet

Ennen erittäin toimivaksi osoittautunut juhlametodi, tunnin riehuleikit ulkoilmassa, ei onnistunut tänään märästä sohjokelistä johtuen. Tien kunnosta huolimatta kaikki vieraat löysivät kuitenkin onneksi perille asti.
Itseasiassa vieraiden tippuminen juhliin vähitellen oli varsin mainio asia, näin Taika pääsi kokeilemaan synttärilahja-autorataansa ensin yksien ja lopuksi viimeisten vieraidensa kanssa - kaikkien vieraiden kanssa yhdellä kerralla tästä ohjelmanumerosta ei olisi tullut kuin itkua ja hammastenkiristystä. Tässä kuvassa näkyy juhlien ihan päätösminuutit, kun viimeiset vieraat vielä kisaavat keskenään kertakiellonpäälle-periaatteella.

Omasta puolestani olin tietenkin helpottunut ja onnellinen kun hurjat kekkerit rauhoittuivat suurimman osan vieraista lähdettyä kotiin, mutta suurin syy onneen on kuitenkin se, että 7-vuotias päivänsankari oli onnellinen ja että jokaikinen vieras protestoi kun lähtökäsky kävi. Rankin reaktio tuli eräältä tuohtuneelta vieraalta, kun äitinsä soitti ja pyysi pukemaan hänet ja lähettämään ulos. Kun välitin viestin eteenpäin, pikkuvieras tuijotti minua tyrmistyneenä, tokaisi "Pälä pälä!"ja kääntyi kannoillaan takaisin synttärijuhliin. Murre joutui hakemaan lapsiparan takaisin ja sitten otettiin homma uusiksi. Hyvinhän se meni, hieman suru puserossa ensimmäinen lähtijämme hali muut vieraat ja päivänsankarin, ja kutsui vielä Taikan pian käymään luokseen.

Muutkin vieraat saivat toisistaan uusia ystäviä ja lähtöä tehdessä jo ilmoitettiin äideille omien synttäreiden uusista vieraista. Ihanaa kun kaveriporukka kasvaa ja tiivistyy!

Suurimpia onnia elämässä taitaa olla oman lapsen onni.
:)

Uupunut mutta sitkeä juhlakansa tässä vielä venyttää viimeistä juhlaminuuttia autoradan kanssa.

8. Nukkuvan vauvan pusiminen

Myös hereillä olevan vauvan pusiminen, itkevän vauvan pusiminen ja nauravan vauvan pusiminen. Niinikään hölmistyneen vauvan pusiminen.

7. Ärsyttävän kommentin poistaminen Facebookissa

Miksi Facebook on oikeaa elämää parempi? No ei tietenkään oikeasti ole, mutta muutama asia on aivan mahtava. Ja eräs on se, että kun joku niistä tarkoituksella ärsyttävistä Naamakavereista kirjoittaa kommentin, joka pahoittaa mielesi, voit yksinkertaisesti poistaa kommentin. Tiedän, että se voi tuntua jonkun mielestä Naamaetiketin vastaiselta, mutta niin on myös oman egon pönkittäminen toisen kustannuksella. Naamakirja on vihoviimeinen paikka ruveta sanaharkkoihin, joten siellä on oiva tilaisuus harjoitella viileää ignoranssia, eli "Talk to the hand" -menetelmää. Ja hyvältä tuntuu :)

6. Auringonpimennys

Ainoa kuva, josta näkyy edes vähän auringon muotoa. 

Ihan sattumalta ja tietenkin vauvan ja aamulaiskan mieheni ansiosta olin kerrankin hereillä ja kuulin radiosta juuri meneillään olevasta auringonpimennyksestä. Äitikin soitti ja kertoi. Olin jo yrittänyt nähdä, mutta aurinko oli kovin kirkas. Äidin soiton innoittamana hain kuitenkin aurinkolasit ja kameran ja menin ulos koiran kanssa koettamaan onneani. Kameran linssin läpi näkyi kuin näkyikin sirppimäinen auringon muoto, paljaalla silmällä kaikki näytti ihan tavalliselta.

En ole kovinkaan hyvä kamerateknisissä asioissa,  mutta kokeilin kuitenkin eri tapoja kuvata aurinkoa.


Onneksi onnenaiheena ei ollutkaan pimennyksen ikuistaminen, vaan sen kokeminen ja ikuistamisen yritys...

Miskaa ei aurinko kiinnosta, mutta linnut ikkunan takana sitäkin enemmän-

5. kivuton selkä

...kiitos kumppanini, joka hieroi selkääni eilisiltana

4. Asioiden loppuunvieminen

Lapioin tänään käytävän auki saunamökille asti.

3. yllätyskuppi kahvia

Olin todella väsynyt ja kun saavuin alakertaan, vastassa oli vastakeitetyn kahvin tuoksu.

2.vauvan hymy

vauvan riemastunut ilme ja ensimmäiset jokeltelun yritykset....väyy.. nnngei ...häyyy....

1. Lumen luonti

Tänään oli noin -7 astetta ja vuoden ensimmäinen päivä.
Vuoden 2011 lupaukseni on tulla ulos talosta joka päivä. Lupaus on hyvä ja tarpeellinen, koska olen oikea vilukissa ja muutenkin toisinaan erakkoluonteinen, mutta olen hyvin tietoinen siitä, että sisätiloissa nyhjäämällä ei tule onnelliseksi.

Laitoimme siis vauvan vaunuun ja menimme koko perheen voimin, kissoja lukuunottamatta lunta luomaan. Fiskarsin lapio oli ihanan iso ja kevyt, lunta oli paljon, mutta sekin oli vastasataneena puuterimaista, kevyttä ja kuivaa. Pakkasta oli juuri sopivasti, ilman ihanan raikasta niin, että tunsi hengittävänsä, mutta ulkona pärjäsi hyvin ilman naaman ja sormien jäätymistä.
Maiseman valkeus on myös loistavaa valoterapiaa.

Mietiskelin siinä lapiodessani päivän sanavitsiviisautta:
"Talvella on helppo olla luova"