Kuinka usein sitä pureekaan hammasta ja hymyilee väkinäisesti yrittäen olla enemmän, tai paremminkin jotain muuta, kuin onkaan. Katselin kolleegaani, joka järjesteli kirjoja hyllyyn ja tunnustin, että tuo tehtävä ei todellakaan ole vahvuuksiani. Ilman muuta teen sen, mutta pikkutarkka järjesteleminen koettelee kärsivällisyyttäni ja maistuu puulta. Kolleegani hymyili ja sanoi, että juuri tämä järjesteleminen on itseasiassa hänen lempitehtäviään töissä. Sen sijaan hän stressaantuu helpommin asiakaspalvelutilanteissa. Olemme siis molemmat onnellisia siitä, että saamme tehdä töitä omien vastakohtiemme kanssa.
Miten typerää onkaan itsensä mollaaminen sen vuoksi, ettei ole kaikenlainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti