(En itsesäälin tai itseinhon kourissa, päinvastoin. Näin itsestäni kuvan, ja olen mielestäni kaunis juuri tällaisenakin. Mutta kaunis Joku Toinen, en tunnista itseäni. Ja se, että kolmikymppisenä joka aamu sattuu joka paikkaan ja lasten kantaminen ja heidän kanssaan leikkiminen on niin raskasta, että istahdan mieluummin kiikkutuoliin aivan liian tutuin sanoin "Kulta rakas ei nyt. Äitiä vähän väsyttää.)
Ja kun sen aloittaa, se ei olekaan vaikeaa, vaan joka aamu paino on pudonnut eilisestä. Sitä juhliakseni laitan tähän röyhkeästi sen "Ennen" -kuvan. "Jälkeen"tulee sitten joskus kun siltä tuntuu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti