17.1.11

13. Esirukous

Ihana ystäväperhe tarjosi meille eilen illallista. Samalla kun lapset sulattelivat jälkiruokiaan Wii-pelin parissa, me aikuiset juttelimme aikuisten juttuja, myös niistä huolenaiheista. Koska ystävämme ovat uskovaisia, he kysyivät saisivatko rukoilla puolestamme. Vaikka emme itse rukoilekaan emmekä laske itseämme uskovaisiksi, on ystävän rukouksessa aina jotakin erityistä. Se lämmittää mieltä ja tuntuu jollain erityiseltä tavalta vielä konkreettisemmalta kuin pelkkä "välittäminen" ja tuhat kertaa paremmalta kuin sääli, jota harva ystäviltään kaipaa. Ystävän rukous on rakkaudenteko, kuin kirje, halaus tai onnenpotku takapuoleen. Mutta ihan oma juttunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti