|
| Ainoa kuva, josta näkyy edes vähän auringon muotoa. |
Ihan sattumalta ja tietenkin vauvan ja aamulaiskan mieheni ansiosta olin kerrankin hereillä ja kuulin radiosta juuri meneillään olevasta auringonpimennyksestä. Äitikin soitti ja kertoi. Olin jo yrittänyt nähdä, mutta aurinko oli kovin kirkas. Äidin soiton innoittamana hain kuitenkin aurinkolasit ja kameran ja menin ulos koiran kanssa koettamaan onneani. Kameran linssin läpi näkyi kuin näkyikin sirppimäinen auringon muoto, paljaalla silmällä kaikki näytti ihan tavalliselta.
En ole kovinkaan hyvä kamerateknisissä asioissa, mutta kokeilin kuitenkin eri tapoja kuvata aurinkoa.
Onneksi onnenaiheena ei ollutkaan pimennyksen ikuistaminen, vaan sen kokeminen ja ikuistamisen yritys...
 |
Miskaa ei aurinko kiinnosta, mutta linnut ikkunan takana sitäkin enemmän-
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti