Kissamme Miska Piska sairastui lauantai-aamuna. Nyt maanantai-iltana tajusin, että sairastuminen oli vakavaa ja valvoin yöllä sittenkin toivoen, että kissamme tervehtyisi yön aikana niin paljon, että eläinlääkärille soittelu tänä iltana osoittautuisi turhaksi.
Yöllä kuitenkin kuulin alakerrasta kissan voihkaisun ja tiesin, että toivo oli turhaa. Viimeiset tunnit vietin kissani kanssa, kiedoin sen filttiin ja silitin sitä, yritin vielä tarjota sille hunajavettä viimeiseen janoon, tippa kerrallaan.
Vaikka muuten olinkin välttänyt kissaan koskemista viimeiset vuorokaudet, jotten olisi lisännyt sen tuskaa, otin sen lopulta syliini kun tajusin, että nyt alkaa olla aika. Vaikka Miskaan sattuikin vielä muutaman kerran, se tuntui kuitenkin tyytyväiseltä päästessään syliini. Tuntui, että jos se vain olisi jaksanut, se olisi kehrännyt vielä viimeisen kerran. Miska lähti hiljaa hiipuen pois.
Olen onnellinen siitä, että sain jättää hyvästit rakkaalle kissalleni ja olla sen kanssa sen viimeisinä hetkinä sen sijaan, että olisin löytänyt sen vasta aamulla.
Rakas Miska Piska, pönttö kissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti