Noloimmatkin mokat, kalleimmat virhearvioinnit, ikävimmät elämäntilanteet ovat kaikki väliaikaisia.
Konkreettisesti: Maksoin vuosia sitten ylihinnan kiinteistöstä, arvaamatta saman vuoden taloudellisen romahduksen seurauksia itselleni henkilökohtaisesti. Velkaa itse maksettavaksi kiinteistön myynnin jälkeen jäänee lähemmäs puoli miljoonaa kruunua - n 50 000 euroa. Tottakai se kirpaisee, hitaasti ja ptkään, kuin teelusikkaa vääntäisi avohaavassa. Mutta tämäkin on väliaikaista. Ei muuta kuin askelta toisen eteen, ja pikkuhiljaa velkavuori pienenee. Lopulta tilanne on kuin onkin unohdettu ja arkistoitu elämäni pahimpien mokien mappiin, sieltä sen voi sitten kaivaa esiin, jos ja vain kun kaipaan muistutusta siitä, mistä kaikesta onkaan selvitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti